The beginning is the most important part of the work. - Plato
OMPELUOSUUS
Matka vaatetusompelijaksi alkoi elokuussa vuonna 2009. Tekstiili - ja vaatetusala oli tuolloin hakutoiveissani vasta kolmantena, enkä oikeastaan vieläkään hinkua ateljeen omistajaksi - yleinen näpertäminen, piirtäminen ja kirpparit olivat kuitenkin olleet lähellä sydäntä jo pidemmän aikaa.
Ensimmäisenä vuonna puuhaa oli paljon.Virallisina koulutöinä olivat pientuote (allekirjoittaneen tapauksessa laukku), hame, trikoo - ja kauluspaita sekä ompelun näytön muodossa hyvin monta violettia kangaskassia, jotka valmistimme asiakastyönä erääseen suurehkoon tapahtumaan. Ensimmäisinä töinä näpersimme myös neulatyynyn - oma Hello Kitty-versioni on vastoin kaikkia odotuksia edelleen ehjä ja kovassa käytössä.
Koska ompelutyöt olivat hyvin erilaisia keskenään, tuli uutta asiaakin opittua runsaasti - näistä tärkeimpänä tietysti kaavaoppi, kun piirtelimme ja kuosittelimme hameiden sekä paitojen kaavoja. Kangaskassien kautta tutustuimme sarjatyön sekä millintarkkojen päällitikkausten ihmeelliseen maailmaan ja trikoopaitaa tehdessä sormet tottuivat myös saumurilla surruuttamiseen. Koska oma opintosuunnitelmani oli hiukan erilainen aiemmista lukio-opinnoista johtuen, pääsin myös käsiksi leikkuriin ja suojahanskoihin yhteisten aineiden sijaan, kun suoritimme suurehkon sarjaleikkuun kahden vuotta vanhemman opiskelijan kanssa. Tässä projektissa siis leikattiin kappaleet kangaskasseihin, joita me ykkösvuoden opiskelijat valmistimme ensimmäisenä näyttönämme.
(Kuva @ Sini Ahonen)
Materiaaliopin puolella ykkösvuosi keskittyi lähinnä erilaisiin kuituihin ja niiden ominaisuuksiin: pistareita pidettiin mm. kuitujen lyhennöksistä ja kyseiset kokeet saavuttivatkin omassa kaveriporukassani suuren, paniikinsekaisen suosion, kun kehittelimme kaiken maailman tapoja saada tieto pysymään pääkopassa
Oma ompelukokemukseni oli ennestään hyvin vähäinen, joten ensimmäinen vuosi oli melkoista rumbaa alusta loppuun. Suosikkituotteeni on ehdottomasti äidilleni ommeltu kuviotrikoopaita, jonka tekeminen sujui melkoisen kivuttomasti alusta loppuun saakka - toisin kuin kaverini kauluspaita, joka ei ollut aivan yhtä suuri menestys. Olen selkeästi parhaimmillani ompelutöissä, jotka saa kasaan pelkällä saumurilla ja joiden kaavoittaminen onnistuisi eskarilaiseltakin, krhmm.
Materiaaliopin puolella ykkösvuosi keskittyi lähinnä erilaisiin kuituihin ja niiden ominaisuuksiin: pistareita pidettiin mm. kuitujen lyhennöksistä ja kyseiset kokeet saavuttivatkin omassa kaveriporukassani suuren, paniikinsekaisen suosion, kun kehittelimme kaiken maailman tapoja saada tieto pysymään pääkopassa
Oma ompelukokemukseni oli ennestään hyvin vähäinen, joten ensimmäinen vuosi oli melkoista rumbaa alusta loppuun. Suosikkituotteeni on ehdottomasti äidilleni ommeltu kuviotrikoopaita, jonka tekeminen sujui melkoisen kivuttomasti alusta loppuun saakka - toisin kuin kaverini kauluspaita, joka ei ollut aivan yhtä suuri menestys. Olen selkeästi parhaimmillani ompelutöissä, jotka saa kasaan pelkällä saumurilla ja joiden kaavoittaminen onnistuisi eskarilaiseltakin, krhmm.
MY WAY-MESSUT
Ykkösvuoteen mahtui myös oppilaslähtöinen projekti, joka oli omalta osaltani My Way-messuille osallistuminen yhdessä Sini Ahosen, Milka Toikkasen ja Sanna Svartströmin kanssa. Työnkuvaan kuului vaatetusalan esitteleminen alamme omalla pisteellä messutapahtuman aikana ja näin ollen pääsimme näyttämään kyntemme niin projektin suunnittelussa alusta loppuun saakka. Suunnittelimme ständillemme mainoksen, kehitimme kilpailun jossa arvailtiin purkissa olevien nappien määrää ja valmistimme tietysti myös palkintoja voittajille: oikein arvanneet saivat omakseen huopakankaasta tehdyn avaimenperän. Ständiltämme löytyi myös läppäri, jolla vilahteli kuvia koulupäivien touhuista ja kukin kierteli vuorollaan messualueen muissa nurkissa mainostamassa vaatetusalaa.
(Kuvat @ Sini Ahonen)
My Way-projekti aiheutti harmaita hiuksia tiimin jokaiselle jäsenelle, mutta kokemus oli korvaamaton: opin ennen kaikkea sen, että huolellinen suunnittelytyö on kaiken A ja O ja kaikki, mikä yleensä voi mennä pieleen, myös menee pieleen - ja silloin lehmän hermot ja hyvä yhteishenki auttavat suossa eteenpäin.
My Way-projekti aiheutti harmaita hiuksia tiimin jokaiselle jäsenelle, mutta kokemus oli korvaamaton: opin ennen kaikkea sen, että huolellinen suunnittelytyö on kaiken A ja O ja kaikki, mikä yleensä voi mennä pieleen, myös menee pieleen - ja silloin lehmän hermot ja hyvä yhteishenki auttavat suossa eteenpäin.