A novelist can’t be without a kimono and a pen! - Shigure Sohma
Kuten kuva ehkä jo vihjaileekin, opinnäytteeni aihe olivat kimonot. Alkuun lainaus opparini tekstiosuuden päätännöstä:
"Se, että kirjoittaa itselleen mielekkäästä aiheesta, ei aina riitä tekemään koko projektista ruusuilla tanssimista. Ei tälläkään kertaa.
Kuten jo johdannon puolella mainitsin, oli informaation määrä opinnäytteeseeni liittyen massiivinen. Joka kerta, kun ajattelin tietäväni ainakin lähestulkoon kaiken tietyistä asioista, oli uusi (ja yleensä merkittävä) tiedonhippunen vain klikkauksen päässä. Suurin haaste tämän kirjoitusprojektin aikana olikin tiedon rajaaminen ja järjestäminen. Mitä haluan kertoa ja mitä jättää kertomatta? Kuinka jämäkästi vuosilukuihin ja muuhun nippelitietoon kannattaa takertua? Onko tämä luku hyvä näin? Mihin tämä pätkä kuuluu? Ja lista jatkuu.
Jokainen minut vähänkin paremmin tunteva tietää, etten ole koskaan ollut ajankäytön maailmanmestari, enkä todennäköisesti tule kyseistä titteliä koskaan saamaankaan. Sen sijaan siirryn viivytellen teoriasta käytäntöön ja pohdin pohtimasta päästyäni, ennen kuin homma alkaa sujua – päiväunelmointi on ollut erikoisalaani pienestä pitäen. Useimmat suunnittelevat tekemisensä tarkkaan ja järjestelmällisesti, oli kyse sitten opiskelusta tai elämästä yleensä - minä teen asiat täysin fiilispohjalta ja ideoin matkan varrella, vaikka se yleensä tarkoittaakin monia mutkia takaisin lähtöpisteeseen. Samalla tyylillä rakentui myös tämä opinnäyte.
Joten vaikka tekstivyyhden organisoiminen olikin toisinaan suoraan sanottuna tuskaa ja itse tuotteen ulkonäkökin rakentui sitä mukaa, kun oikeat materiaalit osuivat kohdalle, olen suhteellisen ylpeä itsestäni – puhumattakaan kaikista tukijoukkoihini kuuluvista, jotka jaksoivat kuunnella vikinääni loppuun saakka. Ensimmäinen opinnäytetyöni teroitti kykyjäni tiedonhaun saralla ja kehitti sitä kuuluisaa paineensietokykyäkin. Tiedostan myös paremmin heikommat puoleni, joihin alan kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. Projektini ei ole täydellinen, kuten en minäkään, mutta se on valmis. Se on minun."
Seison sanojeni takana edelleen - valmistusprosessi oli mitä oli, tulos on mitä on. Ja kaikki se on minun ikiomaani, virheineen päivineen!
Parasta opinnäytteessä oli tehdä kerrankin sitä, mitä itse haluaa. Asiakkaani ei ollut virallinen asiakas, lainasin vain hänen mittojaan, joten päätäntävalta oli kokonaan minulla - tämä oli toisaalta myös huono asia, sillä olin yksin taistelutantereella lennokkaiden ajatusteni kanssa. Haluaisin kokeilla opinnäytteen tekemistä joskus toistekin, kenties jossain toisessa opinahjossa - tai vaikka omaksi huvikseni, jos joskus kaipaan arkeeni ylimääräistä stressiä ja säätämisen meininkiä.
Yksi opinnäytteen mielenkiintoisimpia osa-alueita olivat materiaalitestaukset, joita ei juuri oltukaan päästy tekemään ennen kolmatta vuotta. Itse tutkin kimononi päämateriaalin, oranssinsävyisen puuvillasatiinin, ominaisuuksia: testitilkku pääsi mikroskoopin alle kuitujen rakennekuvia varten ja lisäksi sen palamistyyliä, hankauksenkestoa ja värin pysyvyyttä testattiin. Koska oma materiaalini oli second handia, se ei käyttäytynyt aivan samalla tavalla kuin täysin uusi puuvillasatiini ja kokeet jäivät tästä syystä vähän tulosköyhiksi, mutta ainakin polttokokeet palojäännöksineen jäivät sen verran hyvin mieleen, että tulevaisuudessa mysteerimateriaalien alkuperä selvinnee tulitikkua apuna käyttäen.
Lopuksi kuvamateriaalia opinnäytteeni valmistusprosessista - kimonotakin lisäksi pakettiin kuului siis H&M:n tekonahkahameesta ja kukkakuvioisesta puuvillapaidasta valmistettu vyö, jonka takaosassa kulki nyöritys.