Man was made at the end of the week's work when God was tired. - Mark Twain
OMPELUOSUUS
Vika vuosi starttasi taas uudella vaatekappaleella - tällä kertaa vuorossa oli jakku, jonka asiakkaaksi sain jälleen äitini. Materiaaliksi valittiin liituraitainen villakangassekoite ja malliksi yksinkertainen perusjakku huivikauluksella sekä valetaskuilla. Ennen virallista asiakastyötä tehtiin taas harjoituksia: valmistimme puolikkaan jakun, jonka myötä tuli testattua huivikauluksen, herrainkauluksen ja erilaisten taskujen valmistamista sekä vuorin kiinnitys. Harjoitukset menivät omalta osaltani ihan hyvin, samoin jakun kaavoittaminen ja ensimmäisen lakanaversion sovitus: tämän jälkeen homma meni kuitenkin pipariksi, sillä jostain syystä virallisen jakun takakappale oli hyvin monta kertaa suurempi kuin olisi pitänyt. Ratkaisu mysteeriin on edelleen epäselvä, mutta todennäköisesti käytin epähuomiossa jonkun muun tuotteen takakappaleen kaavaa. Erinäisen säätämisen jälkeen jakku joutui jäähylle pitkäksi toviksi, kun suunnistin ulkomaille KV-vaihtoon ja Suomeen paluun jälkeen motivaatio murheenkryynin loppuunviemiseen oli melko lailla nolla. Valmista kuitenkin tuli, joskin vuori nykii vielä hieman muutamasta kohdasta ja vaatii jonkin verran hienosäätöä. Melkein valmis tuote näyttää kuitenkin tältä:
Jakkuprojekti oli turhauttava etenkin siksi, että se lähti käyntiin niin hyvin mutta päättyi kuitenkin kovin kehnosti - en ole mitenkään hyvä sulattelemaan suuria takapakkeja ja pitkä tauko ompelutyön välissä teki myös hallaa. Tiedän kuitenkin hallitsevani kaavoitusprosessin ja perusasiat, joten seuraava jakkuni onnistunee paremmin - kunhan vain opin pitämään hermoni kurissa ja ajatukset oikeassa paikassa. Onneksi asiakas oli tässä tapauksessa tuttu ja ymmärsi tyttärensä toilailut!
Toinen iso ompelutyö viimeisellä vuodella oli juhlapuku ja tällä kertaa asiakkaani oli ensimmäistä kertaa itselleni entuudestaan tuntematon. Ammattiopiston opettajana toimiva asiakkaani oli jo aikaisemmin tuonut koululle palasen mustaa, hieman joustavaa satiinia ja kertonut haluavansa kyseisestä materiaalista mekon sitten, kun opiskelijat niitä alkaisivat väkertämään. Mekon mallista kyti jo pieni ajatus, joten projetki alkoi luonnostelulla asiakkaan toiveiden perusteella:
Luonnosten perusteella lähdettiin jäljittelemään mekkoa numero viisi, joskin kaula-aukkoa nostettiin ylöspäin melko reilulla kädellä. Mekon yläosaa varten asiakas toi ohutta, kuviollista satiinia ja lisäksi mekon vyötärölle keskitetty rypytyksen sijaan päädyimme erilliseen, sormituntumalla muotoiltuun vyöhön, joka olisi samalla allekirjoittaneen muotoilun näyttö. Alkuvaiheessa projektin eteneminen näytti kaavoineen ja testimekkoineen tältä:
Ensimmäisissä sovituksessa muotoiltiin sivuja, olkasaumoja sekä vyötärön linjaa, joka oli hiukan vinksallaan. Lisäksi sovittiin vyön leveys ja tyyli ja kiinnittimiksi päätettiin laittaa painonapit. Tällä hetkellä sekä mekko että vyö ovat vielä vaiheessa ja tuttuun tappaan armottoman myöhässä aikataulusta, mutta kuvista voi nähdä osviittaa siitä, miltä valmis mekko tulee suurin piirtein näyttämään:
MUU JUHLATEEMAAN LIITTYVÄ
Virallisen juhlapuvun lisäksi teimme myös aiheeseen liittyviä harjoituksia. Kokeilimme mm. paljettien ja helmien kiinnittämistä, pitsin ompelua, kirjontaa sekä erilaisia rypytyksiä ja muita virikkeitä, joita juhla-asua tehdessä voisi mahdollisesti käyttää. En tapani mukaan jaksanut keskittyä kaikkiin harjoituksiin aivan sataprosenttisesti, mutta homma oli kuitenkin itselle mieluista - pääsin nimittäin soveltamaan itselleni mieluisinta työtapaa nimeltä Ideoi Samalla Kun Teet.
Suosikkituotteeni olivat Sinille tilaustyönä tehdyt nopat, joiden silmäluvut tein paljeteista, tummanvihreästä glitter-satiinista tehty rusetti sekä pitsistä, satiinista ja helmistä koottu hiuskoriste, jonka saa kiepautettua kampauksen koristeeksi pään ympäri menevällä kuminauhalla.
Juhlapukuteemaan kuului myös materiaaliopin tunnilla tehty portfolio, johon kerättiin ja nimettiin erilaisia juhlapukumateriaaleja sekä niiden ominaisuuksia ja käyttätarkoituksia. Mukana oli myös tuotesuunnittelutehtävä, jossa valittiin materiaali ja suunniteltiin siitä valmistettava asu teknisten kuvien kera. Juhlapukujakso on ollut haastava etenkin metsään menneen aikataulun vuoksi, mutta pidin kuitenkin kovasti erilaisten koristeiden suunnittelusta ja aiheen parissa pyöriminen antoi hyviä ideoita myös omaa valmistujaismekkoa varten. En ryhtyisi vielä pitkään aikaan ompelemaan kenenkään häämekkoa, mutta asujen koristeleminen ja uudistaminen olisi mielenkiintoista - suunnitelmissa on omien taitojen kehittäminen kirpputorilöytöjä muokkaamalla, juhlavat materiaalit kun eivät ole niitä helpoimpia työstettäviä ja tästä syystä tarvitsen muutaman ylimääräisen hetken tutustuakseni niihin toden teolla.
PUKUHISTORIA
Käsi kädessä juhlateeman kanssa kulki myös pukuhistoria, joka käytiin läpi muutaman teoriatunnin ja hyvin monen piirustustehtävän voimin. Itse olin tapani mukaan reippaasti myöhässä aikataulusta, joten arvosanakin pääsi vähän laskemaan: sakko tuli kuitenkin ihan aiheesta ja loppupeleissä olin ainaisesta itsekriittisyydestäni huolimatta jokseenkin tyytyväinen työni tuloksiin.
Ensimmäisessä osiossa mietittiin, millaista pukeutuminen oli aikoinaan Kreikassa sekä Egyptissä ja millaisia tyylisuuntia olivat renesanssi, bysantti sekä gotiikka. Tehtävänanto oli kaksiosainen: piirrä ajan hengen mukainen asukokonaisuus ja sommittele lisäksi kollaasi tuotteista, jotka ovat nykyaikana saaneet vaikutteita esimerkiksi muinaisesta Kreikka-muodista. Kollaasien värkkääminen oli suurta herkkua ja koska Googletan yleensä kaiken englanniksi, myös uutta sanastoa tuli opittua runsaanlaisesti - esimerkiksi bysantin voi kirjoittaa väärin melko monta kertaa ennen kuin viimein osuu oikeaan...
Toinen osio käsitteli samassa paketissa etikettipukeutumista, vartalotyyppejä ja tyylisuuntia. Kollaaseja ei tässä vaiheessa enää valitettavasti vaadittu. Sen sijaan tehtävänantona oli piirtää tiettyä tyylisuuntaa mukailevia asukokonaisuuksia määrätyn vartalotyypin yllä erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Suurennuslasin alla olivat tällä kertaa naamiaiset ja biedermeier, yo-juhlat ja empire, barokki ja häät, rokokoo ja rippijuhlat sekä 80 - ja 90-luvun tyyliä 40-vuotissyntymäpäivillä. Vartalotyypit vaihtelivat omenasta kolmioon ja myös asua kantavan henkilön ikään tuli kiinnittää huomiota. Omissa töissäni vartalotyyppien esilletuominen jäi hiukan taka-alalle, mutta muuten luonnokset onnistuivat kohtalaisesti. Toteutusta ai tarvinnut juurikaan pohtia, sillä kunkin tyylin stereotypiat olivat ennestään tuttuja ja piirsin melko lailla ensimmäisen idean, joka päähän pälkähti. Suosikkini on barokki-henkinen hääpuku, joka onnistui teknisesti parhaiten.