The first rule is not to lose. The second rule is not to forget the first rule. - Warren Buffett
(kuva eyeoftheneedle.wordpress.com)
OMPELUOSUUS
Kakkosvuosi käynnistyi housuprojektilla. Asiakkaaksi värväsin kaverini Helin ja pöksyt joita lähdettiin valmistamaan olivat beiget chinot käännettävillä lahkeilla ja valetakataskuilla. Homma starttasi tuttuun tapaan harjoituksella, johon väsättiin vetoketju, vyötärökaitale, nappi napinläpineen, farkkutasku sekä vyönlenkit.
VERHOPROJEKTI JA STUDIO-OMPELIMON MAKEOVER
Housut olivat ainoa isompi ompelutyö kakkosvuoden lukujärjestyksessä, mutta muuta puuhaa riitti. Luokkatoverien hikoillessa yhteisten aineiden tunneilla allekirjoittanut pysyi visusti ompelukoneen äärellä suorittaen palasia seuraavasta TOP-jaksostaan. Ensimmäisenä projektina oli elintarvikepuolen verhojen muokkaaminen uuteen uskoon. Verhot leikattiin uuteen muotoon ja ommeltiin ripustusta vaille valmiiksi - haastavan työstä teki se, että verhokankaan salmiakkityylinen kuviointi piti saada kohdistettua niin, että kuvio jatkuisi symmetrisenä verhojen roikkuessa ikkunassa. Leikkuusuunnitelman kanssa meni siis aikaa, eikä homma ollut sieltä miellyttävimmästä päästä, mutta lopussa kiitos seisoi ja pinnaan tuli pituutta muutaman sentin verran. Verhojen jälkeen vuorossa oli hiukan sisustamista: pääsin uudistamaan studio-ompelimomme ulkoasun. Projekti sisälsi kaikkea mahdollista pohjapiirrustuksista materiaalipalavereihin Marimekon edustajan kanssa, joten kokemus oli opettavainen ja itselle mieluinen. Lopputuloksena studio muistutti enemmän asiakaspalvelutilaa kuin varastoa, joten mission complete - ja samalla reissulla saatiin vielä uudet verhot koristamaan ompelijoiden muitakin tiloja!
MUOTOILU JA ERITYISMATERIAALIT
Kaiken edellämainitun lisäksi lukkariin mahtui myös muotoilua ja erityismateriaalien kanssa työskentelyä. Itse muotoilin oranssista taftista kaksi juhlamekkoa osaksi tuunatun studion sisustusta ja erityismateriaaliksi valitsin nahan. Luokkatoverilla sattui olemaan muutama vanha nahkatakki käyttöä vailla, joten tuumasta toimeen: jo parhaat päivänsä nähneet rotsit saivat uuden elämän kahtena käsilaukkuna. Kakkosvuoden materiaalioppi käsitteli sopivasti samaa aihepiiriä: lukkariin kuului sidosrakenteiden pänttäämisen lisäksi luokkaretki EkoCenteriin ja ekologisuus oli aiheena muutenkin. Lienee sanomattakin selvää, että tykkäsin!
PEHMOT LINGOSSA-NÄYTELMÄ
Yksi kakkosvuoden kohokohdista oli kuitenkin Pehmot lingossa-näytelmä, jota pääsimme luokkamme kanssa puvustamaan. Teatteripuvustus on aina kiinnostanut, joten proggis sopi itselleni kuin nenä päähän: oma hahmoni oli tarinan leijona ja asu tarjosikin haastetta monella tapaa. Suurin kynnyskysymys oli näyttelijän koko: leijonasta haluttiin suuri ja pelottava savannin kuningas, mutta rooliin valittu tyttö oli ruumiinrakenteeltaan melkoisen solakka. Pääsin siis rääkkäämään aivojani oikein olan takaa ja lopputuloksena oli tunikamainen yläosa oranssista kankaasta, jonka alle parsin vaahtomuovisia toppauksia olkapäiden ja rinnan korkeudelle. Lisämuhkeutta toivat erisävyiset kangassuikaleet, joilla vuorasin lähestulkoon koko yläosan: alaosaan saatiin massaa todella matalahaaraisilla haaremihousuilla.
Ohessa kuvia projektin luonnoksista, leijona-asun ensimmäisestä sovituksesta kera allekirjoittaneen ja muutaman muun roolihahmon sekä paloja itse näytelmästä!
OMPELUOSUUS
Kakkosvuosi käynnistyi housuprojektilla. Asiakkaaksi värväsin kaverini Helin ja pöksyt joita lähdettiin valmistamaan olivat beiget chinot käännettävillä lahkeilla ja valetakataskuilla. Homma starttasi tuttuun tapaan harjoituksella, johon väsättiin vetoketju, vyötärökaitale, nappi napinläpineen, farkkutasku sekä vyönlenkit.
VERHOPROJEKTI JA STUDIO-OMPELIMON MAKEOVER
Housut olivat ainoa isompi ompelutyö kakkosvuoden lukujärjestyksessä, mutta muuta puuhaa riitti. Luokkatoverien hikoillessa yhteisten aineiden tunneilla allekirjoittanut pysyi visusti ompelukoneen äärellä suorittaen palasia seuraavasta TOP-jaksostaan. Ensimmäisenä projektina oli elintarvikepuolen verhojen muokkaaminen uuteen uskoon. Verhot leikattiin uuteen muotoon ja ommeltiin ripustusta vaille valmiiksi - haastavan työstä teki se, että verhokankaan salmiakkityylinen kuviointi piti saada kohdistettua niin, että kuvio jatkuisi symmetrisenä verhojen roikkuessa ikkunassa. Leikkuusuunnitelman kanssa meni siis aikaa, eikä homma ollut sieltä miellyttävimmästä päästä, mutta lopussa kiitos seisoi ja pinnaan tuli pituutta muutaman sentin verran. Verhojen jälkeen vuorossa oli hiukan sisustamista: pääsin uudistamaan studio-ompelimomme ulkoasun. Projekti sisälsi kaikkea mahdollista pohjapiirrustuksista materiaalipalavereihin Marimekon edustajan kanssa, joten kokemus oli opettavainen ja itselle mieluinen. Lopputuloksena studio muistutti enemmän asiakaspalvelutilaa kuin varastoa, joten mission complete - ja samalla reissulla saatiin vielä uudet verhot koristamaan ompelijoiden muitakin tiloja!
MUOTOILU JA ERITYISMATERIAALIT
Kaiken edellämainitun lisäksi lukkariin mahtui myös muotoilua ja erityismateriaalien kanssa työskentelyä. Itse muotoilin oranssista taftista kaksi juhlamekkoa osaksi tuunatun studion sisustusta ja erityismateriaaliksi valitsin nahan. Luokkatoverilla sattui olemaan muutama vanha nahkatakki käyttöä vailla, joten tuumasta toimeen: jo parhaat päivänsä nähneet rotsit saivat uuden elämän kahtena käsilaukkuna. Kakkosvuoden materiaalioppi käsitteli sopivasti samaa aihepiiriä: lukkariin kuului sidosrakenteiden pänttäämisen lisäksi luokkaretki EkoCenteriin ja ekologisuus oli aiheena muutenkin. Lienee sanomattakin selvää, että tykkäsin!
PEHMOT LINGOSSA-NÄYTELMÄ
Yksi kakkosvuoden kohokohdista oli kuitenkin Pehmot lingossa-näytelmä, jota pääsimme luokkamme kanssa puvustamaan. Teatteripuvustus on aina kiinnostanut, joten proggis sopi itselleni kuin nenä päähän: oma hahmoni oli tarinan leijona ja asu tarjosikin haastetta monella tapaa. Suurin kynnyskysymys oli näyttelijän koko: leijonasta haluttiin suuri ja pelottava savannin kuningas, mutta rooliin valittu tyttö oli ruumiinrakenteeltaan melkoisen solakka. Pääsin siis rääkkäämään aivojani oikein olan takaa ja lopputuloksena oli tunikamainen yläosa oranssista kankaasta, jonka alle parsin vaahtomuovisia toppauksia olkapäiden ja rinnan korkeudelle. Lisämuhkeutta toivat erisävyiset kangassuikaleet, joilla vuorasin lähestulkoon koko yläosan: alaosaan saatiin massaa todella matalahaaraisilla haaremihousuilla.
Ohessa kuvia projektin luonnoksista, leijona-asun ensimmäisestä sovituksesta kera allekirjoittaneen ja muutaman muun roolihahmon sekä paloja itse näytelmästä!
(Kuvat Jyväskylän Huoneteatterin nettisivuilta & Pehmot Lingossa-näytelmän blogista osoitteesta http://pehmot.blogspot.com)
TYYLIN NELIKENTTÄ JA TEEMAVIIKKO
Toinen kakkosvuoden "kevennys" oli teemaviikko, jonka järkkäsimme yhteistuumin Sinin kanssa. Päätimme testata TYYLIN NELIKENTTÄÄ, jota koulussa käsiteltiin. Se jakaa pukeutumisen neljään eri kategoriaan seuraavanlaisesti:
KLASSINEN TYYLI on nimensä mukaisesti, noh, klassista. Siihen luetaan esimerkiksi kauluspaidat, suorat housut, jakut, yksinkertaiset ja elegantit korut, punainen huulipuna, poolopaidat, kotelomekot yms. Tyypillinen klassisen tyylin edustaja voisi siis olla esimerkiksi stereotyyppinen sihteeri tai lakinainen: yksi kuuluisimpia klassisen tyylin edustajia menneiltä ajoilta on Jackie Kennedy, jonka ajatonta tyyliä jäljitellään edelleen ympäri maailman.
TYYLIN NELIKENTTÄ JA TEEMAVIIKKO
Toinen kakkosvuoden "kevennys" oli teemaviikko, jonka järkkäsimme yhteistuumin Sinin kanssa. Päätimme testata TYYLIN NELIKENTTÄÄ, jota koulussa käsiteltiin. Se jakaa pukeutumisen neljään eri kategoriaan seuraavanlaisesti:
KLASSINEN TYYLI on nimensä mukaisesti, noh, klassista. Siihen luetaan esimerkiksi kauluspaidat, suorat housut, jakut, yksinkertaiset ja elegantit korut, punainen huulipuna, poolopaidat, kotelomekot yms. Tyypillinen klassisen tyylin edustaja voisi siis olla esimerkiksi stereotyyppinen sihteeri tai lakinainen: yksi kuuluisimpia klassisen tyylin edustajia menneiltä ajoilta on Jackie Kennedy, jonka ajatonta tyyliä jäljitellään edelleen ympäri maailman.
(Kuva www.huffingtonpost.com)
MODERNI TYYLI on villimpi versio klassisesta. Sen peruspiirteet ovat samankaltaiset, mutta siinä, missä klassinen pukeutuja luottaa vähemmän on enemmän-taktiikkaan ja pitää ulkomuotonsa yksinkertaisen tyylikkäänä, tekee moderni pukeutuja juuri toisin päin. Modernin henkilö voi pukeutua jakkupukuun, mutta hameen mitta lähentelee vesirajaa, huulipuna on neonpinkkiä ja ranteessa roikkuu kasoittain rihkamaa: myös nahka, korkeat korot ja räväkät kuosit ovat yleisiä.
Moderni tyyli on siis huoliteltu mutta persoonallinen ja sen kantaja haluaa tulla huomatuksi - aivan kuten laulajatar Katy Perry!
MODERNI TYYLI on villimpi versio klassisesta. Sen peruspiirteet ovat samankaltaiset, mutta siinä, missä klassinen pukeutuja luottaa vähemmän on enemmän-taktiikkaan ja pitää ulkomuotonsa yksinkertaisen tyylikkäänä, tekee moderni pukeutuja juuri toisin päin. Modernin henkilö voi pukeutua jakkupukuun, mutta hameen mitta lähentelee vesirajaa, huulipuna on neonpinkkiä ja ranteessa roikkuu kasoittain rihkamaa: myös nahka, korkeat korot ja räväkät kuosit ovat yleisiä.
Moderni tyyli on siis huoliteltu mutta persoonallinen ja sen kantaja haluaa tulla huomatuksi - aivan kuten laulajatar Katy Perry!
(Kuva music.gearlive.com)
LUONNOLLINEN TYYLI on täynnä mukavia materiaaleja, rentoja linjoja ja luonnonläheisiä sävyjä. Trikoo, pellava ja puuvilla ovat suurta huutoa - luonnollisen tyylin kannattajat ovat yleensä joko urheilun harrastajia, mukavuudenhaluisia tai muuten vain laiskoja ehostamaan. Luonnollisen pukeutujan yltä voi löytää esimerkiksi neulepuseroita, huppareita ja joustavia yläosia; farkut ja collegehousut ovat yleisin kinttujen suoja käyttötarkoituksesta riippuen. Värimaailma ottaa mallia luonnosta: sekaan mahtuu mm. sinisen, ruskean ja vihreän eri sävyjä. Luonnollisen tyypin meikki on harvoin huomiotaherättävä ja kampaus neutraali, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita, että luonnollinen tyyli olisi automaattisesti tylsä ja epätrendikäs. Todisteena Claudia Schifferin luonnollinen look:
LUONNOLLINEN TYYLI on täynnä mukavia materiaaleja, rentoja linjoja ja luonnonläheisiä sävyjä. Trikoo, pellava ja puuvilla ovat suurta huutoa - luonnollisen tyylin kannattajat ovat yleensä joko urheilun harrastajia, mukavuudenhaluisia tai muuten vain laiskoja ehostamaan. Luonnollisen pukeutujan yltä voi löytää esimerkiksi neulepuseroita, huppareita ja joustavia yläosia; farkut ja collegehousut ovat yleisin kinttujen suoja käyttötarkoituksesta riippuen. Värimaailma ottaa mallia luonnosta: sekaan mahtuu mm. sinisen, ruskean ja vihreän eri sävyjä. Luonnollisen tyypin meikki on harvoin huomiotaherättävä ja kampaus neutraali, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita, että luonnollinen tyyli olisi automaattisesti tylsä ja epätrendikäs. Todisteena Claudia Schifferin luonnollinen look:
(Kuva www.modelinia.com)
Viimeisimpänä esittelyssä VAPAA TYYLI, modernin lookin kaukainen pikkuserkku, joka heitti mäkeen viimeisetkin loogisuuden rippeet. Vapaan tyylin seurakunta pukeutuu miten haluaa, eikä yritä mahtua mihinkään muottiin. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi punk-tyylin edustajat, gootit ja kaikki vähänkin omituisilta vaikuttavat kaduntallaajat. Lävistykset, shokkihiusvärit, kuosien sekoittaminen, metalli, nahka ja kerrospukeutuminen ovat vain jäävuoren huippu, mitä tulee vapaaseen tyyliin - pukeutuminen perustuu pitkälti mielialaan sekä itseilmaisuun ja saattaa näyttää toisten silmään hullunkuriselta. Tämä ei kuitenkaan vapaan tyylin harrastajia haittaa, sillä he pukeutuvat omaksi ilokseen ja myös inspiroituvat tovereidensa tyyleistä. Etenkin katumuotiblogeissa vapaa tyyli on vahvasti esillä ja monien luovien pukeutujien tavoite onkin tulla kuvatuksi kuuluisiin blogeihin vaatteidensa ansiosta. Esimerkkinä Japanin antia Fruits-nimisestä katumuotilehdestä:
Viimeisimpänä esittelyssä VAPAA TYYLI, modernin lookin kaukainen pikkuserkku, joka heitti mäkeen viimeisetkin loogisuuden rippeet. Vapaan tyylin seurakunta pukeutuu miten haluaa, eikä yritä mahtua mihinkään muottiin. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi punk-tyylin edustajat, gootit ja kaikki vähänkin omituisilta vaikuttavat kaduntallaajat. Lävistykset, shokkihiusvärit, kuosien sekoittaminen, metalli, nahka ja kerrospukeutuminen ovat vain jäävuoren huippu, mitä tulee vapaaseen tyyliin - pukeutuminen perustuu pitkälti mielialaan sekä itseilmaisuun ja saattaa näyttää toisten silmään hullunkuriselta. Tämä ei kuitenkaan vapaan tyylin harrastajia haittaa, sillä he pukeutuvat omaksi ilokseen ja myös inspiroituvat tovereidensa tyyleistä. Etenkin katumuotiblogeissa vapaa tyyli on vahvasti esillä ja monien luovien pukeutujien tavoite onkin tulla kuvatuksi kuuluisiin blogeihin vaatteidensa ansiosta. Esimerkkinä Japanin antia Fruits-nimisestä katumuotilehdestä:
(Kuva haikucouture.wordpress.com)
Aiheeseen liittyvä teemaviikkomme oli nelipäiväinen ja hyvin yksinkertainen - yksi tyyli per päivä, toteutustapa vapaa mutta mahdollisimman todenmukainen. Luonnollinen tyyli oli helpoin molemmille, sillä olemme Sinin kanssa molemmat laiskahkoja pukeutujia, vaikka ajoittainen tälläytyminen onkin niinkivaajaparasta.Itse asiassa kyseinen päivä tuntui niin luontevalta, että kuvatkin jäivät ottamatta - muistaakseni kummallakin taisi olla päällä jotain kategoriasta collegehousut ja vaatekaapin mukavin paita sotkuponnarilla höystettynä. Vaikeimmasta tyylistä olimme myös samaa mieltä: klassinen. Vaatteet itsessään olivat helppoja löytää, mutta tyyli oli niin kaukana omasta mukavuusalueesta, että fiilis vaihteli koko päivän huvittuneesta ahdistuneeseen. Sini koki samanlaisia tuntemuksia myös modernin tyylin päivänä, sillä keltainen huppari oli kuulemma ihan liian räikeä ollakseen tarpeeksi Ahosmainen. Itselleni moderni ja vapaa tyyli eivät tuottaneet sen suurempia vaikeuksia: katumuodin ihailijana olen tottunut näkemään kaikenlaista ja myös toisinaan pukeutumaan hiukan vinksahtaneesti, joten olin oikeastaan vain toinen jalka vihollisen maaperällä. (En tosin muussa tilanteessa pukisi ylleni pallokravattia ja kukkalegginsejä...)
Klassinen, vapaa ja moderni tyyli a'la Oikarainen ja Ahonen:
Aiheeseen liittyvä teemaviikkomme oli nelipäiväinen ja hyvin yksinkertainen - yksi tyyli per päivä, toteutustapa vapaa mutta mahdollisimman todenmukainen. Luonnollinen tyyli oli helpoin molemmille, sillä olemme Sinin kanssa molemmat laiskahkoja pukeutujia, vaikka ajoittainen tälläytyminen onkin niinkivaajaparasta.Itse asiassa kyseinen päivä tuntui niin luontevalta, että kuvatkin jäivät ottamatta - muistaakseni kummallakin taisi olla päällä jotain kategoriasta collegehousut ja vaatekaapin mukavin paita sotkuponnarilla höystettynä. Vaikeimmasta tyylistä olimme myös samaa mieltä: klassinen. Vaatteet itsessään olivat helppoja löytää, mutta tyyli oli niin kaukana omasta mukavuusalueesta, että fiilis vaihteli koko päivän huvittuneesta ahdistuneeseen. Sini koki samanlaisia tuntemuksia myös modernin tyylin päivänä, sillä keltainen huppari oli kuulemma ihan liian räikeä ollakseen tarpeeksi Ahosmainen. Itselleni moderni ja vapaa tyyli eivät tuottaneet sen suurempia vaikeuksia: katumuodin ihailijana olen tottunut näkemään kaikenlaista ja myös toisinaan pukeutumaan hiukan vinksahtaneesti, joten olin oikeastaan vain toinen jalka vihollisen maaperällä. (En tosin muussa tilanteessa pukisi ylleni pallokravattia ja kukkalegginsejä...)
Klassinen, vapaa ja moderni tyyli a'la Oikarainen ja Ahonen:
Pidimme keväällä myös toisen teemaviikon, koska ilmeisesti nautimme niin kovasti itsemme kiusaamisesta - kumpikaan meistä ei nimittäin ole (tai ainakaan ollut vielä tuolloin) suuri hameiden tai tyttömäisen tyylin ystävä, joten päätimme laittaa pieneksi toviksi tummat värit pannaan ja keskittyä hempeilyyn. Sini onnistui tehtävässä paljon minua paremmin, johtuen pitkälti vaatekaappini epähempeästä sisällöstä - ehkä vielä jonain päivänä omistan jotain pitsistä ja mintunväristä.